Pikkupullat äidin opeilla

Tänään oli laskiaissunnuntai ja meilläkin tehtiin laskiaispullia. Reseptinä käytin ihan peruspikkupullan reseptiä, ehkä ihan pikkuisen muokaten. Äidin opin mukaisesti käytän leivonnassa aina vain voita ja pullataikinaan laitan yhden munan sijasta kaksi. Tuorehiiva on parempaa kuin kuivahiiva ja että pullataikinaan pitää laittaa jauhoja vain sen verran että sen juuri ja juuri pystyy leipomaan.

Taikanaan tulee:

0,5 l      kevytmaitoa
1 pkt     tuorehiivaa
2 dl       sokeria
1 tl        suolaa
2 kpl     kananmunia
(1 tl       kardemummaa)
200 g    voita
riittävästi jauhoja

Maito lämmitetään kädenlämpöiseksi. Sen jälkeen siihen sulatetaan kädellä sekoittaen hiiva. Lisätään suola, sokeri, kananmunat ja kardemumma. Meidän laskiaispulliin ei tällä kertaa tullut kardemummaa, koska sellaista ei sattunut olemaan kaapissa. En sitä aina laita. On hassua kun joskus opetin yhdelle etelä-amerikkalaiselle tuttavalleni pullanleivontaa, hän ihmetteli kovasti suomalaisten halua käyttää kardemummaa leivonnassa. Heillä kun kardemumma on rikkakasvi, jota ei käytetä mihinkään. Hassuja nämä kulttuuriset erot.

Kun aineet on sekoitettu sopivasti (kaiken sokerin ei ole tarvinnut liueta maitoon), aletaan lisätä jauhoja sopivan pienissä erissä aina välissä vaivaten. Mitä enemmän taikinaa vaivaa, sen parempi sitko siihen tulee. En ikinä mittaa jauhoja eikä minulla ole oikeastaan mitään käsitystä paljonko tähän taikinaan jauhoja meni. Ehkä noin kilo? Kaada jauhoja suoraan pussista ja kun taikinaa alkaa tuntua oikealta käteen, lopetan jauhojen lisäämisen. Liian jauhoiset pullat maistuvat kuivilta jo heti tuoreeltaan ja ovat seuraavana päivänä kovia kuin kivet. Sopivalta tuntuvat taikina alkaa hiukan irrota kädestä ja tuntuu vielä pehmeältä. Suurin tahmaisuus on kadonnut. Vaikea selittää, täytyy vain itse kokeilla ja tunnustella taikinaa. Tässä on myös syy miksi en osaa tehdä pullataikinaa koneella. Minun pitää tuntea taikina.

Lopuksi lisään sulatetun voin. Voi kannattaa sulattaa jo ihan alussa, jotta se ehtii jäähtyä ennen tätä vaihetta. Voi imeytyy taikinaan pikku hiljaa vaivattaessa. Kun taikina on valmis, peitä astia liinalla ja laita se kohoamaan sopivan lämpimään paikkaan. Taikina on valmis leivottavaksi kun se on kohonnut noin kaksinkertaiseksi.

Taikinasta voi leipoa millaisia pullia tahansa. Tällä kertaa tehtiin tavallisia pyöreitä pullia, koska oli laskiainen. Yleensä teen äidin opettamia kanelisia solmupullia. Yksi hieman hämmästystä aiheuttava tapa, jonka olen äidiltäni oppinut, on levittää leivinalustalle voita eikä jauhoja. Tässä pätee sama viisaus kuin liiassa jauhossa muutenkin, pullista ei tule liian kovia.

Väliin laitettiin kesällä tekemääni mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Nautittiin kera lasin kylmää maitoa. Nam. =)