Tekstit

Emonkasvatusseminaarin satoa Kangasalta

Kuva
Suomen Mehiläishoitajain liitto (SML) järjesti 17.-18.6.2019 mehiläisemojen kasvatuksesta kiinnostuneille seminaarin Kangasalla Mettälän Mesitarhoilla. Ohjelmassa oli varsin mahtava kattaus aiheeseen liittyvää teoriaa ja käytännön harjoitteita. Parasta kuitenkin oli huikea kokemuksen määrä, mitä kokeneet tarhaajat tarjosivat! Tällainen noviisi mehiläishoitaja oli ihan hiljaa ensimmäisen päivän, kun en vain millään osannut esittää yhtään kysymystä. Ihmettelin ja ihailin mestareita ja koitin taltioida niistä muistini lokeroihin mahdollisimman paljon hyviä vinkkejä emonkasvatuksesta ja myös yleisemmin mehiläisenhoidosta. Meille jakoivat omia kokemuksiaan mm. Kalevi Mettälä, Risto Hoikkanen, Maritta Martikkala, Kari Pirhonen, Risto Niilimäki, Lassi Kauko ja Juhani Lunden. Kokemusvuosiksi kun näiden mestareiden osaamisen muuttaisi, niin varmasti puhutaan n. 300 vuodesta. Siihen mahtuu paljon mehiläissukupolvia ja valtavasti tietotaitoa. Tunsin itseni etuoikeutetuksi, kun sain tällaisena ke…

Mehiläisten järjestämää kesäohjelmaa

Kuva
Olin päässyt aamulla vajaan 10 minuutin päähän kotoa, kun isännältä tuli puhelinsoitto. Mehiläiset lentelivät ja epäilys oli, että parvi olisi irtoamassa. Niinhän se mokoma sitten tekikin. Väkästivät pallonsa naapurin mäntyyn noin 8 metrin korkeuteen oksalle. Sitä kävi ihmettelemässä naapuruston lisäksi päivän aikana muitakin mehiläistarhaajia, joita isäntä oli paikalle soittanut parvea kiinniottamaan. Paikka oli sen verran paha, ettei kokenut tarhaajakaan sitä sieltä saanut napattua.

Kotiuduttuani koiranäyttelystä iltapäivällä, parvi oli edeleen oksallaan. Yhteistuumin todettiin, että nosturi lienee ainoa, jolla siihen pääsee käsiksi. Näyttelystä kotiin ajaessani oli mieleeni tullut, että minulla on vielä jossain tallessa viime kesältä läheiseltä yrittäjältä vuokratun henkilönosturin vuokrasopimus. Etsin sen käsiini ja soitin Jumirentiin Jukka Jokirannalle, joka asuu tästä meiltä muutamien kilometrien päässä. Vajaa tunti soitosta, niin nostin oli paikoillaan puun alla. Aivan käsittä…

Kiviportaat pieneen pirttiin

Kuva
Kerroinkin isännän projektin alkamisesta tuossa joku postaus sitten. Tänään meidän pieni pirttimme sai betoniset portaat sisäänkäynnilleen. Homma siis etenee hienosti. Tänään pääsi ensimmäistä kertaa kivisiä portaita astelemaan taloon.

Vielä terassiosa jäi kesken, kun kivet loppuivat. Ei se yksi lava sitten riittänytkään, kun näillä meidän projekteilla on tapana paisua sitä mukaa kun etenevät. Kasvihuoneelle tulee vähän enempi laattoja kun olin ajatellut ja myös tästä laatoitetusta alueesta tulee hieman isompi kuin mitä olin suunnitellut alunperin. Tarvii siis huomenna ottaa puhelin kauniiseen kouraan ja tilata uusi lavallinen laattoja. Uusia laatoituskohteita kun on jo ilmaantunut. Näillä saa niin nopeasti ja helposti siistiä jälkeä. Tällaiset perusbetonilaatat ovat kuitenkin kohtuullisen edukkaita.

Mutta kyllä tästä vielä hyvä tulee. Melkein jo pystyn näkemään tuossa oven vieressä pienen pöydän ja tuolit sekä pöydällä höyryävän aamukahvin ja Aamulehden. Hyvää kannattaa odottaa! 





Kasvihuone siirtyy!

Kuva
Tänään sain ahkeroitua betonilaatat paikoilleen kasvihuoneen pohjaan ja pääsimme siirtämään kasvihuoneen paikoilleen! Lämpöä ei tästäkään päivästä puuttunut ja töitä tehtiin ukkosmytäkän uhan alla. Ennen kolmea jyrisi taivaanrannassa jo ensimmäisiä kertoja ja nähtiin salamointia. Niin ne vaan kaikki mytäkät meidät kiersivät ja hommat saatiin tehtyä. Ukkosen läsnäolon kyllä aisti joka hetki paitsi taustajyrinänä niin myöskin painostavan hiostavana helteenä. Vasta illalla yhdeksän jälkeen alkoi sade. Niin kauan se antoi meidän puuhastella rauhassa.

Kasvihuone sinällään ei paina juuri mitään. Se on vajaa 4 neliöinen polykarbonaattihuone, jossa runkokin on tehty alumiinista. Helposti sen nostaisi kahdestaankin. Mutta... jos kahdelta sivulta vain nostaa, on vaarana, että heiveröiset alumiiniosat taipuvat. Saattaa olla, että tuon hieman mutkaisen siirtomatkan jälkeen huoneen kulmat ovat jotain muuta kuin 90-asteisia. Lisäksi kahdestaan tasapainopistettä ei välttämättä saa pidettyä, vaan vaar…

Joko kohta voi hakea kasvit puutarhalta?

Kuva
Kasvihuoneprojekti eteni jälleen. Eilen naapurin isäntä kuskasi minulle kivituhkaa ja tänään isän kanssa sitä leviteltiin ja tasoteltiin. Hikistä puuhaa, etten sanoisi. Lämpöä oli varjossa se 30 astetta - mitä se sitten ikinä tuossa työmaalla sitten olikaan. Siihen kun paistaa aurinko melkein taukoamatta koko päivän. Ison puut ja rakennukset suojaa pihan vielä niin hyvin, ettei siihen edes tuuli kunnolla osu. Herkullisia olivat ne pienet hetket, kun ilma hieman liikahti tai kun aurinko pujahti pilven taakse piiloon. Juomataukoja kun piti vähän väliä ja välillä käytiin sisällä viilentymässä, niin tulihan siitä sitten lopulta vaaterissa oleva alunen minun pienelle kasvihuoneelleni. Vielä siihen tarvii laittaa kivet päälle ja viimeistellä reunat. Sitten voikin jo kasvihuoneen siirtää paikoilleen. 

Etualalle tulee kasvilavoja. Täytyy hieman mittailla, miten monta saan tuohon sopimaan ja miten ne siihen sijoittelen. Kivituhkaa taitaa vielä olla sen verran, että tuohon noille lavoille riittä…

Parvi irtoaa!! Tai sitten ei...

Kuva
Viimepäivinä on mehiläishoitajien keskustelupalstoilla varoiteltu mehiläisten parveilukauden alkamisesta. Parveilu on tarhamehiläisen luonnollinen (ja ainoa) tapa lisääntyä. Käytännössä jossain kohtaa pesässä valitseva demokratia päättää, että on aika perustaa uusi pesä. Osa mehiläisistä lähtee ja heidän mukanaan lähtee myös vanha kuningatar. Ennen tätä pesään tehdään yksi tai useampia isoja emokennoja, joihin emo munii. Näitä kennoja kutsutaan myös parvikennoiksi, sillä niiden ilmaantuminen pesään tarkoittaa yleensä sitä, että parveilua yhdyskunnassa suunnitellaan.

Parvi irtoaa yleensä aamupäivästä. Mehiläiset kokoontuvat aluksi johonkin sopivaan paikkaan
odottelemaan tarkempia tietoja uudesta kotipesästä. Ne muodostavat tiiviin pallon esimerkiksi puunoksalle tai räystään alle tai muualle sopivaksi katsomaansa paikkaan. Porukka odottaa, että myös kuningatar liittyy joukkoon. Tiedustelijat ovat jo käyneet tutkailemassa sopivia pesäpaikkaehdokkaita ja kun porukka on kuningatarta myöde…

Alkukesän kukkijoita ja linnunlaulua

Kuva
Tänään lähdin heti aamusta pihalle edistämään hieman noita meidän pihaprojekteja. Naapurin isäntä toi talon eteen kivituhkaa, jota pääsee pian levittelemään kiveyksen alle. Hetken aikaa istuskelin koiratarhan vieressä kuuntelemassa luonnon ääniä samalla kun koirat söivät aamuruokaansa. Tänään niilläkin oli ulkoruokintapäivä. Siinä istuskellessa ja vahtiessa, että jokainen syö ruokansa vain omasta kipostoon, nautiskelin samalla ympäristön äänistä. Kun laittoi silmät kiinni, tuntui hetken, kuin olisi ollut jossain paljon etelämmässä kuin koto-Suomessa.

Varpusen poikaset pitivät vanhemmilleen järjestystä meidän räystään alla. Vaativat itikka-aterioita jatkuvasti. Emolle juttelin, koitin sitä rohkaista menemään pesälleen, vaikka siinä istunkin. Aikani istuttuani ja juteltuani se lopulta uskaltautuikin pesäänsä. Poikasten vaativat piipitykset veivät voiton. Tai sitten se totesi, ettei tuo ihminen meille mitään pahaa taida sittenkään tahtoa. Kirjosiepot ovatkin jo poikasensa saaneet maailma…