Joko kohta voi hakea kasvit puutarhalta?

Kasvihuoneen pohja on jo suoristettu.
Kasvihuoneprojekti eteni jälleen. Eilen naapurin isäntä kuskasi minulle kivituhkaa ja tänään isän kanssa sitä leviteltiin ja tasoteltiin. Hikistä puuhaa, etten sanoisi. Lämpöä oli varjossa se 30 astetta - mitä se sitten ikinä tuossa työmaalla sitten olikaan. Siihen kun paistaa aurinko melkein taukoamatta koko päivän. Ison puut ja rakennukset suojaa pihan vielä niin hyvin, ettei siihen edes tuuli kunnolla osu. Herkullisia olivat ne pienet hetket, kun ilma hieman liikahti tai kun aurinko pujahti pilven taakse piiloon. Juomataukoja kun piti vähän väliä ja välillä käytiin sisällä viilentymässä, niin tulihan siitä sitten lopulta vaaterissa oleva alunen minun pienelle kasvihuoneelleni. Vielä siihen tarvii laittaa kivet päälle ja viimeistellä reunat. Sitten voikin jo kasvihuoneen siirtää paikoilleen. 

Etualalle tulee kasvilavoja. Täytyy hieman mittailla, miten monta saan tuohon sopimaan ja miten ne siihen sijoittelen. Kivituhkaa taitaa vielä olla sen verran, että tuohon noille lavoille riittää. Isä jätti minulle linjarinsa ja vatupassinsa, niin saan laatikotkin tällä kertaa suoraan. Edelliset laatikot oli kuin Huvikummussa konsanaan: vinksin vonksin ja heikun keikun. Hyvin niissäkin kasvit kasvoivat. Vesi vaan toisinaan pakeni väärästä paikasta ja liian nopeasti.

Uutta pesäkalustoa. Niin hohtavan valkoista.
Millään en malttaisi odottaa, että pääsisin hakemaan kasvit jo sinne. Olen ne läheiseltä Ojanperän puutarhalta varannut jo pääsiäisenä, mutta kun tuli keksittyä tämä kasvihuoneen siirto ennen sitä. Tämä on ottanut aikaa enempi kuin olin ajatellut. Tai ehkä en ollut ajatellut asiaa riittävän tarkasti. Kun ei vaan tuota vapaa-aikaa ole ollut riittävästi. Mutta tänään alkoi kesäloma ja on 8 ihanaa pitkää viikkoa aikaa toteuttaa muitakin projekteja kuin työhön liittyviä. Tykkään! Vaikka tykkään kyllä työstänikin paljon. =)

Ilta kun viileni hieman, kaivoin vielä pensselin ja maalipurkin esille ja rupesin maalaamaan mehiläisten pesäkalustoa. Väriksi tulee metsäisen vihreä. Mielestäni ihan hauskan värinen. Se ei loista liian kirkkaana naapurien silmiin meidän ulkosaunan takaa.

Huomenna pitää vielä valmistaa jokunen uusi kehä. Nopeasti tänään vilkasin pariin pesään ja totesin, että kovasti ovat veijarit olleet ahkeria. Ylin laatikkokin alkaa
olla rakennettu. Tarvii käydä tekemässä tarkempi tarkastus niihin viikonlopun aikana ja tehdä uusi jaoke. Emokin kun odottelee jo uuteen pesään pääsyä.

Uudet pesäkalusteet saivat metsäisen vihreän maalikerroksen. Viikonloppuna pääsevät jo käyttöön.

Sauna lämpiää loman kunniaksi.
Siinä maalatessa lämmittelin samalla pihasaunaa. En nykyisin kauhean kova saunoja ole, mutta isännällä oli pitkä työpäivä ja hänelle sauna on tärkeä. Sitäpaitsi niin harvoin ehdin ja pääsen saunaa lämmittämään, että mielelläni sen tein. Tulen tuijottelu tuosta kiukaan lasiluukun takaa on jotenkin rentouttavaa.

Miranolin tuoksuun sekottui veikeästi palavan puun tuoksu. En tiedä oliko niitä parhaita mahdollisia hajuyhdisteitä, mutta ei se ainakaan häirinnyt kokonaisuutta. Siinä kaikessa rauhassa naapuruston ja luonnon ääniä kuunnellen ja maalisutia heilutellen oli ihan mukava lopetella tätä vuorokautta. Sellainen hauska ja rauhallinen hetki. Tunsin olevani onnellinen siinä hetkessä.

Tästä on taas hyvä jatkaa huomenna.

Kommentit